Aikojen alussa, Aavikkokaupunki on kohonnut tavanomaisesta pikkukylästä suureksi kaupungiksi, joka kukoistaa vielä tänä päivänäkin aavikolla katsojansa - vaikka vuosituhannet ovat olleet valitettavasti hyvin vaikeat sen asukkaille. Alunperin, Aavikkokansat olivat vain yksi iso yhteisö, jossa kaikki olivat samalla tasolla eikä erimielisyyksiä juurikaan ollut. Kansan kuitenkin jakautuessa ajanmyötä tyytymättömyydestä hallitsijaan joka oli alkanut teurastamaan pettureita jotka suunnittelivat vallankaappausta. Kansalaisten jakaantuen eripuolille aavikkoa, koskaan saamatta kuitenkin virallista nimeä - alueiden tullen luokitelluksi ilmansuuntien mukaisesti: Pohjois, - Etelä, - Itä - sekä Länsi (Pääkaupunki). Sodan syttyen kansojen välille hyvin nopeasti, joka on jatkunut kaikki nämä vuodet - kenenkään todellisuudessa enään muistamatta mistä he todellisuudessa enään taistelevat. Oikeuden ja rauhan puolesta vai vallasta? Vai kenties jostain muusta?

 

Kaupugin sisään peittyy kuitenkin paljon enemmän salaisuuksia kuin kauniin ulkonäön taakse uskoutuisi, joista vain tietävät ne ketkä ovat salaisuuksien arvoisia: kuten se että, että kaikkien oletuksien vastaisesti - alkuperäinen kaivo, joka sai kaupungin kukoistamaan ja nousemaan vuosituhansia taaksepäin - on vieläkin olemassa syvällä palatsin alla, jonne pääsee vain pääkaupungin kuningas/kuningatar, ei kukaan muu. 

Aavikkokansalaisilla on myös vanha kansantaru, joka kertoo tikarista, - joka pystyi ihmishengen vietyään antamaan käyttäjälleen lisävuosia ja elinvoimaa, - jopa tekemään tästä kuolemattoman ajansaatossa, mutta myös tappamaan kuolemattoman - omalla hinnallaan tietenkin. Ensimmäisen kuninkaan sanottiin käyttäneen tikaria teurastaessaan petturit ennen valtakunnan jakaantumista - sillä kuningas eli yli 120 vuotiaaksi ennen menehtymistään käärmeen myrkkyyn. Tuon samaisen tikarin ollen läsnä kokoajan Aavikkokansalla - viimeisimmillään Nizamilla (Azran isä) joka käytti tikaria nimenomaan saadakseen lisävuosia ja mahdollistaakseen ns. "kuolemattomuutensa" ollen valmiina jopa menemään niin pitkälle kuin uhraamaan oman tyttärensä. Kuninkaan valtakauden päättyessä tämän kuolemaan, lopetettiin uhraukset Azran toimesta eikä tikaria oli sen jälkeen näkynyt missään muodossa.

Vain Azra tietää tikarin nykyisen sijainnin.

 

Aavikkokansat ovat aina olleet tunnettuja kaupankäynnistään sekä käsitöistään, joista kansalaiset ovat erityisen ylpeitä - vaikka kukaan kaupungin ulkopuolinen ei tiedä kaupunkien sijaintia elleivät ole joskus asuneet kyseisellä alueella tai vahingossa eksyneet kyseiseen kaupunkiin - ottivat kansalaiset nämä ulkopuolisetkin vastaan avosylin ja sydämellisesti - mutta nykyisin kansalaiset ovat hakeutuneet suojaavien muurien sisäpuolelle pelon vuoksi joka aiheutui entisestä tyranni kuninkaasta. Kuninkaan kuitenkin kuoltua, otti tämän ainoa lapsi ja tytär johdon itselleen alle seitsemäntoista vuotiaana vallanperillisenä, vältettyään täpärästi mestauksen - sai kuningatar paljon enemmän hyvää aikaiseksi valtakaudellaan kuin isänsä - saaden Pääkaupungin kukoistamaan niin sisäisesti kuin ulkoakin, ollen lähellä jopa sodan lopettamista kaikkien odotuksien vastaisesti. Ilon loppuen kuitenkin hyvin lyhyeen Vanhan Salaseuran kaapatessa vallan koko valtakunnassa - kansalaisten uskoen kuningattaen tullen mestautetuksi miehensä rinnalla, kaiken palaten takaisin lähtöruutuun - köyhyyden, nälän ja vihan kourien jälleen kansalaisten sisintä.