Andrea syntyi heinäkuun puolivälissä Egyptissä, jonne Andrean vanhemmat olivat paenneet melkein vuotta aiemmin pakoon kärjistynyttä tilannetta joka oli ollut viedä tämän isältä hengen. Jo alusta alkaen vanhemmat rakastivat esikoistaan hyvin paljon ja pitivät tätä silmäteränään jota haluttiin suojella siltä vaaralta joka tulisi olemaan läsnä tämän koko elämän ja toisaalta myös kouluttaa tulevaisuuteen joka piti sisällään De Fioren-suvun valan Muinaisen Kirjan vartijana. Perheen palaten takaisin Italiaan, jossa Andrea sai viettää suurpiirteisesti normaalia lapsuutta, paitsi että ollessaan noin neljän vanha huomasi lapsi itsessään jotain erilaista: hän kuuli asioita selvemmin mitä toiset, pystyi liikkumaan nopeammin ja ketterämmin sekä kiipeilystä tuli nopeasti tämän isoin valttikortti vaikka vanhemmat yrittivätkin estää aluksi tätä kiipeilemästä jokaisen vähänkin korkeamman pinnan kuten hyllyjen ja kattojen päälle, mutta turhaan. Pojan löytäen toisen mielenkiinnon, ja se oli jalkapallo jota tämä saattoi usein jäädä koulun jälkeen pelaamaan luokkatoveriensa kanssa tai mennä vanhempiensa kanssa katsomaan ottelua.
Andrean ollen viiden, sai tämän ensimmäisen tuntumansa siitä mitä todellisuudessa piiloutua yhteiskunnan taakse kun perhe joutui uudemman kerran pakenemaan lyhyella aikavälillä, tällä kertaa Slovakiaan jossa perhe pääsi näkemään Uuden Salaseuran piilopaikan ja samalla varmistumaan siitä: kuinka paha tilanne todellisuudessa oli salaseurojen välillä. Kuukausien kuluen tuosta eteenpäin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan, mutta Andrea - joka oli päätynyt aivan uudenlaiseen tilanteeseen alkaen kyselemään vanhemmiltaan kysymyksiä, joita kuitenkaan edes sen ikäinen lapsi ei vielä ymmärtänyt täysin. Tuossa samaisessa iässä Vanha Salaliitto onnistui kidnappaamaan Andrean vangikseen, isän yrittäessä pelastaa lapsensa, mutta joutui itse vakavasti haavoitetuksi. Esikoisen joutuen todistamaan tämän. 

Pojan eläen tuosta hetkestä eteenpäin päivittäin Egyptin aavikkokansan pääkaupungissa, jossa tällä oli palatsissa oma selli jonne ei päässyt kuin ne harvat ja valitut: Zay, vartijat ja Creon. Kenenkään puhumatta tuolle lapselle sen enempää kuin oli tarpeen - eli miltein ollenkaan sillä käsky ylhäältä oli ollut hyvin yksinkertainen: pitäkää lapsi hengissä. Vartijoiden tehden sen, mutta eivät antaneet ruokaa kuin sen verran kuin sillä pystyisi hengissä. Andrean pystymättä puhumaan kenellekään mutta sen sijaan tälle tuotiin kirjoja ajankuluksi ettei poika olisi sentään järkeään menettänyt. Lapsen eläen noin muutaman vuoden, kunnes eräänä päivänä siihen tuli muutos. Kiven lennähtäen kaltereiden välistä sisään, ja siitä seurasi itku ja niiskutus ulkopuolelta. Ja näin hän tapasi Adetten. Zayn tyttären, josta tuli siitä lähtien Andrean ainoa läheinen ystävä. Tuon päivän jälkeen Andrea alkoi paeta sellinsä ulkopuolella vain nähdäkseen ystävänsä edes sen kerran päivässä. Viiden vuoden kuluen eteenpäin, Andrean enään uskomatta että kukaan tulisi pelastaaan tätä tai edes kaipaisi, jopa muistikuvat tämän vanhemmista alkoivat katoamaan vähitellen - pojan muistaen enään vain ne pienet yksityiskohdat jotka olivat painautuneet syvälle mieleen ja se puolestaan sai tämän ikävöimään vaikkei muistanutkaan keitä nämä olivat. 

 

Eräänä päivänä siihen tullen kuitenkin muutos: Andrean tullen pelastetuksi enonsa sekä toisen naisen toimesta (jonka nimeä tämä ei koskaan saanut tietää), vaikka sitä ennen hän oli luvannut ystävälleen heidän vielä tapaavan uudelleen joskus. Viisi vuotta myöhemmin, Andrean ollen kasvanut 15 vuotiaaksi nuorukaiseksi, toteutui tuo lupaus sattuman kautta Italiassa. 

Adetten kuitenkin joutuen lähtemään pian tapaamisen jälkeen Slovakiaan isoisänsä luokse - näihin samoihin aikoihin Andrea sai itsekin kuulla kuka todellisuudessa Adette oli hänelle verellisesti. Andrean joutuen melko vakavaan jalkapallo tapaturmaan, jossa hänellä murtui vasen ranne ja vasen jalka - josta lääkärit epäilivät hyvin vahvasti että pahimmillaan Andrea ei enään koskaan pystyisi juoksemaan tai pelaamaan uudelleen kunnolla. Joten vanhempien päättäen ottaa yhteyttä siihen henkilöön joka osaisi auttaa kaikista parhaiten esikoisen vastaväitteistä huolimatta: isoisä Anubis - kenen kanssa Andrea ei tule toimeen sitten millään. Heidän päätyen Ranskaan tuohon samaiseen pikkukylään jossa Evey oli viettänyt suurimman osan lapsuudestaan perheensä kanssa, - jossa Anubis onnistui kaksikon väleistä huolimatta hoitamaan lapsenlapsensa kuntoon vaikka kaksikon välit eivät parantuneetkaan siitä sen enempää, päinvastoin itseasiassa - vaikka joka päivä Andrea kyllä kiittää hiljaa Anubista kaikesta mitä tämä teki vaikkei sanoja ääneen lausutukkaan.

​

Kolme vuotta kuluen noista tapahtumista, Andrea parantui ajallaan isoisänsä ansiosta onneksi - vaikka edelleenkään kaksikon välit eivät parantuneet siitä mitä ne olivat. Esikoisesta kasvaen lopulta nuori aikuinen, tämän valmistuen koulusta hyvin arvosanoin ja puolen vuoden päästä tämä olisi menossa asevelvollisuuteen niinkuin kaikki muutkin samanikäiset miehet. Tuohon mennessä kuitenkin De Fioren lapset kävivät vieläkin isoisän luona Slovakiassa - mutta tuon viimeisen kerran päätyen niin pahasti, että kaksikko loukkasi ja huusi toisilleen, ajaen riitaan - josta nämä eivät päässeet enään irti. Eikä tuosta riidasta mennyt kauaa kun Chad otti vallan Uudessa Salaseurassa - samoihin aikoihin kaiken sen sekasorron keskellä Andrean joutuen viemään itsepuolustuksen nimissä kahden palkkamurhaajan hengen. Chadin ajaen Anubiksen "koomaan", kaikkien olettaen tuon miehen vain yksinkertaisesti kadonneen eikä Andrea nähnyt tätä kuin vasta seuraavan kerran puolen vuoden jälkeen: Andrean ollen tuolloin uusi Vartija Chadin menehdyttyä ensin. 

Joten kaksikon todellakaan aikomatta tehdä vielä sovintoa. Muinaisen Kirjan tuhoutuessa, katosi tuo kyseinen myöskin syvälle maan alle kenenkään tietämättömille teille (kirjaimellisesti), jatkoivat muut elämäänsä. Andrean astuen lopulta armeijan rivistöön kuten oli oletettukin ja erikoistuen kenttäsotilaaksi - mutta sen keskeytyen Giovannin äkillinen terveyden romahdus, josta Andrea lähti samantien sairaalaan. Ja tuolla hän tapasi isoisänsä uudelleen, joka oli nyt se mikä tämä olikin pitänyt olla alusta alkaen; Muinaisen Voiman demoni. Tuolloin lapsenlapsi yritti luoda jonkinlaista aselepoa kaksikon välille, mutta kumpikaan ei tehnyt mitään sen eteen: Giovannin kuollessa, oli Andrea tämän kuolinvuoteella koko tuon ajan.